keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Epämusikaalista






Kymmenkunta vuotta sitten keväällä tapasin voittajani epämusikaalisuuvessa. Kaislikosta alkoi kuulua kuin härkäpurrit olisi piästetty laitumelle. Mölähtely ja nujakointi toivat mieleen navetan takapihan. Raskas hevimetalli tuntui siihen nähen taiteelta.

Lintuja ne olivat, kohtalaisen kauniita. Yhtä hurja nimi niillä on kuin äänikin. Härkälintu. Pesän pariskunta teki lahen pohjukkaan. Se oli kovin vaatimaton vesisänky, vain kaislakasa, joka juuri ja juuri kohosi pinnan yläpuolelle. Siinä keinahteli kiinni muussa kasvustossa, eikä haitannut, vaikka vesikorkeus vaihteli.

Eivät ne sentään alvariinsa mylvineet, parkuneet tai kiljuneet. Muutenkin mukaviksi mökkinaapureiksi osoittautuivat. Kun poikasia tuli, kantoi emo niitä ensi alkuun selässään. Vuosien mittaan seudulle on ilmaantunut muutama härkälintu lisää.

Kohta niillä on kokonainen kuoro koossa, kuuluu taatusti kilometrien päähän. Ihan kuin vesiskootterit, jotka ovat kiellettyjä Helsingin edustalla, mutta eivät täällä Natura-alueella.


6 kommenttia:

  1. Komea kuoro, pitävät sinulle konsertteja! Ruisrääkällä on myös aika karmiva ääni, harjalintua en tunne!

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruisrääkän ääni on minusta miellyttävämpi, muistuttaa konjakkiputelin korkin narinaa. ♥♥

      Poista
  2. "Älä rääkkää Rääkkylän ruisrääkkää! Enhän minä rääkkääkkään!"

    Rääkkylä -sanan tuohon lentävään lauseeseen
    lisäsi Tellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistähän ihmeestä ovat noin sointuvan nimen keksineet tuolle kylälle?

      Poista
    2. Nykyäänhän kunta tunnetaan nimellä Ämeriäkkylä.

      Niillä kun ne terveysbisnekset sun muut markkinakotkotukset.

      Poista
    3. Liekö Ämeriäkkylällä tunnuslintua? Tässä olisi jo pari tarjolla. Toinen saaristokunnan ja toinen suvikunnan symboliksi.

      Poista